Tiedättekö sen sanonnan "jokaiselle sen verran, mitä jaksaa kestää". Olen aina ennen ajatellut, että asia on näin. Minussa on asunut jonkinlainen fatalisti. Viime aikojen tapahtumat ovat saaneet minut ajattelemaan, onko koko sanonnassa oikeasti mitään järkeä. Paljonko vastoinkäymisiä on liikaa, paljonko ihmisen pitää oikeasti kestää?
Minulla on "lievästi" sanoen viime aikoina ollut paljon murhetta elämässäni, lähinnä terveysrintamalla. Olen aina ajatellut, että olen vahva ihminen ja selviydyn lähes vastoinkäymisestä kuin vastoinkäymisestä. Viime aikoina olen tullut siihen tulokseen, että rajansa kuitenkin kaikella. Toivon todella, että tähänkin risukasaan voisi vihdoin paistaa aurinko.
Olen sairastellut koko viimeisen vuoden. Olen alle vuoden sisällä käynyt läpi kaksi isoa leikkausoperaatiota, joista toinen tuli aivan yllättäen ja varoittamatta. Tiedän, että sairastumiset eivät koskaan kysy aikaa ja paikkaa, mutta silti... Mistään vakasta ei ole kyse, eikä mistään sellaisesta, mistä ei kuntoutuisi. Aikaa ja kärsivällisyyttä toki vaaditaan. Tällaiset totaaliset "pysähdykset" elämässä, saavat usein ihmisen miettimään uudelleen elämän arvojaan. Niin on käynyt myös minulle. Olen nyt luvannut itselleni, että jatkossa huolehdin itsestäni paremmin: kuntoilen enemmän, syön terveellisemmin, teen vähemmän töitä, nautin elämästä ja vietän aikaa läheisteni ja ystävieni kanssa! Tavoitetta kerrakseen yhdelle ihmiselle.
Olen myös jonkin aikaa haaveillut eräästä kauniista korusta. Olen päättänyt hankkia sen itselleni, kun olen toipunut. Sitä ennen minun pitää jaksaa kuntouttaa itseäni, kävellä, jumpata jne. Tämä kaunis koru toimikoon motivaattorinani toipumisen ohella <3 <3
 |
bow wow wow cuff, Efva Attling
kuva täältä |
